Kansanarmeija-kansanraha (Sjöstedt)

Kuinka nyt ugrilaiseen geeniyhteyteen pohjaava kansanvalta olisi kohottanut johtajaksi Kosolan sijasta jonkun Mannerheimin? En käsitä. Enkä käsitä sitäkään kuinka isännänvastuuta työmiehistä soimataan äärioikeistolaisuudeksi. Italian Espanjan pitäisi kuulemma uudistua: reformoida työväen irtisanomissuojan moraaliperusta joksikin fyrkkaponnistimeksi. Nostaa tullinpuomit pitäjistäkin Lidlien tulla ja perheviljelijöiden mennä.

Tai kun Brändöhön ja Grankullaan karkasi sivistysperheitä Helsingin työväenyhdistyksen kuntaterrorin alta, (ja tuottivat viimeisen johtajaportaan Suomen sotiin ja rauhaan), niin nyt jokin tasogeometrikko-sosiaalifilosofi pakkoyhdistää ne Ministeriön alle. Oli sitä maallakin -pakoa aikaansaamisvapauteen. Serlachius otti Mäntän kauppalana pois Vilppulan maajussien ryöstöverotukselta ja kiusanteolta. Vähäksi aikaa kunnes tulivat Keijo Liinamaa ja Jermu Laine.

Metsäherroista puheen tullen talvi 1919 oli ratkaiseva. Vain vapailla kansanvaaleilla eli työväen ja torppareiden vallanpalautuksella (alunperin tammiarjesta 1918), seilaa parrulasti Hullin satamaan -julisti ihmisoikeuksia vaaliva kansainvälinen yhteisö, minkä Paavo Haavikko ilmoitti Kansakunnan linjassa ja Kankaanpään Elias Hennalassa, missä hänen vuoronsa oli paljastaa kristillinen ihmiskarvansa. Oli näet tihkunut uutisvuotoa Leppäsen Aunelta.

Isoin lööppi olisi että punaiset voitti. Suomen vaiheet pursuavat ryntäilyjä mitä kiehtovimpiin louhikkoihin. Metsistä ja ruotsista sekin kuinka Storaa ennen oli Enso. Norjalaiset omistajat möivät rahaa ja sopimuksia vastaan Hjeltille (koppilaisia) persoonakohtaisesti Kotkansaaren sahansa ja keittämönsä paniikkialennuksin 1918. Hjeltiltä loppu rahat. Hän möi osakkeensa Suomen uudelle demari/maalaisliitto -valtiolle, "jotta suomenkielisillekin insinööreille olisi uranäkymiä". Ja olihan niitä sitten Joukoja Ahonen ja Karvinen myöten.

"Metsäteollisuudesta" pihisi henki pois kun Kauniaisten/Kulosaaren sivistystahto-edes korvaantui myöhemmällä koneopilla/pykäläuskolla. Vuosikymmenen mittaisella siivoojarouvien statuskiistalla, ulkoistamisista, ei-juu-teatteria. Ratkaisu isojen poikien kiistaan oli vaihtaa kruunuksi koko Enso ja dollareiksi koko Waldeninkoski.

Suomi on jännä mesta, paitsi oppisäädyn kirjaamana. Onneksi se alkaa rakoilla, järkikulta vilkkua kuten Markku Kuisman Metsäteollisuuden maassa, etenkin myöhemmässä versiossa. Eikä mitään niin suurenmoista kuin Teemu Keskisarjan GA Serlachius ole suomeksi tehty -sitten Väinö Linnan.

Jukka Sjöstedt

Julkaistu alunperin Kemppinen Eläkeikä blogissa